sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Omaishoidostako sote-menojen pelastaja?




Omais-ja läheistyön vahvistaminen ovat hyvin esillä sekä hallitusohjelmassa että Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) sosiaali-ja terveysalan järjestöjen rahoittamista koskevissa linjauksissa. Suomen hallituksen kärkihankkeita on alkamassa viisi, joista yksi keskittyy kehittämään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistamaan kaiken ikäisten omaishoitoa. Omais-ja läheistyön vahvistaminen ja kokonaisvaltainen tukeminen ovat myös eräitä RAY:n uuden strategian (2016-2019) keskeisiä linjauksia. Omaishoitajat ja läheiset liiton mukaan noin miljoona suomalaista auttaa säännöllisesti läheistään. Suomessa arvioidaan olevan noin 300 000 omaishoitotilannetta, joista 60 000 on sitovia ja vaativia, mutta vain pieni osa on lakisääteisen omaishoidon tuen piirissä. Laki omaishoidon tuesta märittelee omaishoitajaksi vain henkilön, joka on tehnyt toimeksiantosopimuksen läheisensä omaishoidontuesta kunnan kanssa. Suurin osa omaishoitajista on 60-79-vuotiaita, mutta omaishoitajana toimiminen ei ole harvinaista myöskään yli 80-vuotiaiden keskuudessa sillä heitä on lähes 14 000. Näistä omaishoitajista yli 90-vuotiaita on noin 450 henkilöä.(THL-työpapereita 25/2015,51-52.)
Nähtäväksi jää, riittääkö alle 60-vuotiaiden sukupolvelta voimia ja haluja toimia omaishoitajana läheisilleen tulevaisuudessa? Nykyinen ikäihmisten sukupolvi on tottunut tekemään paljon töitä ja ajattelemaan ”kaveria ei jätetä” periaatteen mukaan, joten kynnys omaishoitajaksi alkamisessa on ollut heille matalampi. Omaishoitajat ovat säästäneet työllään huomattavasti sosiaali-ja terveyspalveluiden menoja ja tehneet sen pelkästään lähimmäisenrakkaudesta ja velvollisuudentunnosta, sillä työstä maksettava korvaus on naurettavan pieni työn vaativuuteen verrattuna. Antti Vainionpää kirjoittaa Väestöliiton blogissa: ”Vaihtoehtona tälle modernille vaivaishuutokaupalle, jossa yritykset ostavat hoidettavat kunnilta, on omaishoito. Siinä puoliso tai muut läheiset hoitavat ja hoivaavat. Kunta voi tarjota omaishoitajille erilaisia harkinnanvaraisia omaishoidontukia, jos sillä sattuu olemaan varaa”. Kuntien omaishoidontuen määrärahat  vaihtelevat hyvinkin paljon tänä päivänä, mutta toivottavasti Sote-uudistus tulee tasaamaan omaishoitajien eriarvoisuutta jatkossa.
Sari Kehusmaa tarkastelee tutkimuksessaan Hoidon menoja hillitsemässä mm.”paljonko omaisten antama hoiva-apu vaikuttaa ikääntyneiden palvelujen käytön menoihin ja miten hoidon menot vaihtelevat omaisten avun intensiteetin ja asumismuodon mukaan samankuntoisilla henkilöillä”(Kehusmaa 2014,13).
Omaishoidon merkitys iäkkäiden kotihoidossa on kasvanut ja Suomessa omaisten avun on huomattu kattavan merkittävän osan ikääntyneiden avun tarpeesta. 15 EU-maan vertailussa suomalaiset auttoivat vanhoja ihmisiä eniten Euroopassa. Terveys 2000 ja Terveys 2011-väestötutkimusten mukaan yli 70-vuotiaista 21% saa apua enimmäkseen vain omaisiltaan.(Kehusmaa 2014,38.)
Kehusmaan tutkimuksen mukaan lievää tai keskivaikeaa dementiaa sairastavilla omaishoito kattaa 80-86% kokonaiskustannuksista, kun avohoidon palvelut ja palveluasuminen kattoivat vain 6-8% kokonaiskustannuksista. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että omaishoidolla on yhteys palvelujen käyttöön, mutta ei ole selvää, miten paljon omaishoito korvaa ammattilaisten tuottamia julkisia palveluja. Eniten omaishoito näyttäisi korvaavan kotipalveluja ja hoivapalveluja, mutta terveyspalveluihin vaikutus on pienempi. Lääkärikäyntejä omaishoidettavilla on yhtä paljon kuin muilla, mutta sairaalajaksot jäävät heillä lyhyemmiksi. Hoidettavan riskiin joutua laitoshoitoon vaikuttaa omaishoitajien saama tuki. Omaishoidolla tulee olemaan suuri merkitys tulevaisuuden hoitomenoihin, joten kannattaisi pyrkiä vaikuttamaan omaisten hoitohalukkuuteen myös taloudellisin kannustimin.(Kehusmaa 2014,42-43.)
ikäihmisten määrä tulee kasvamaan lähitulevaisuudessa huomattavasti, joten kuntien pitäisi ehdottomasti panostaa omaishoitajien palkkioihin ja tukipalveluihin. Nykyiset omaishoitajat eivät jaksa kovin montaa vuotta enää toimia omaishoitajina enkä usko seuraavien sukupolvien suostuvan hoitamaan läheisiään lähes ilmaiseksi ja ilman säännöllisiä vapaapäiviä. Muistisairaudet lisääntyvät myös koko ajan ja muistisairaat tulevat tarvitsemaan omaistensa apua yhä nuorempina. Ilman uudenlaista puolue-ja sosiaalipolitiikkaa sote-menot karkaavat käsistä jo lähivuosina eikä ” hukkuvaa laivaa” pysty pelastamaan edes omaishoitajat.


Lähteet: Kehusmaa,S. 2014. Hoidon menoja hillitsemässä. Heikkokuntoisten kotona asuvien ikäihmisten palvelujen käyttö, omaishoito ja kuntoutus. Sosiaali-ja terveysturvan tutkimuksia/131.Tampere:Juvenes Print

THL työpaperi 25/2015, Yksinäisyys ja osallistuminen, ATH-tutkimuksen tuloksia. Viitattu 30.7.2016. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/127100/URN_ISBN_978-952-302-547-9.pdf?sequence=1

Väestöliiton blogi. Omaishoito koskettaa koko perhettä. 26.7.2016
https://vaestoliitonblogi.com/tag/omaishoito/

2 kommenttia:

  1. Hei!

    Mielestäsi tekstisi oli hyvä ja osuva. Omaishoitajia arvostetaan liian vähän ja heidän saamansa tuki, työhön nähden, on liian pieni. On kuitenkin hienoa, että jotkut omaiset tahtovat vielä omiansa hoitaa ja pitää huolta. Omaishoitajat ovat myös varmastikin säästäneet paljon yhteisiä kulujamme hoitamalla kotona omaisiaan. Tulevaisuudessa en usko kuitenkaan näin olevan. Omaishoitajuus ei ole houkuttavaa, suuren työn lisäksi palkka siitä on huono ja ihmisten itsekkyys lisääntynyt siinä määrin, että omaa aikaa ja resursseja käytettäisiin oman läheisen hoitamiseen, ikävä kyllä. Saadaankin keksiä ihme, jolla omaishoitajuus saadaan houkuttelevaksi ja sillä vähennettyä yhteiskunnan kuormitusta.
    Mikä se ihme olisi? Siihen ei varmasti ole vielä ratkaisua löyynyt, mutta toivottavasti löydetään.

    Henna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi.Jäämme odottamaan ihmettä.

      Poista