Ikäihmisten päihteidenkäyttö itsenäisen asumisen haasteena

Ns.Vanhuspalvelulain 7 §:n mukaan kuntien pitää järjestää ikääntyneen väestön sosiaalipalvelut sisällöltään, laadultaan ja laajuudeltaan heidän hyvinvointiaan, sosiaalista turvallisuuttaan ja toimintakykyään edellyttävällä tavalla. Palvelut pitäisi järjestää myös siten, että ne ovat kunnan ikääntyneen väestön saatavissa yhdenvertaisesti. (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali-ja terveyspalveluista 7§.) Kuntien kotihoidon ja erilaisten yksityisten palveluntuottajien avulla monet selviävät kodeissaan itsenäisesti erilaisista sairauksista huolimatta.  Olen kuitenkin havainnut työssäni, että päihderiippuvuus on sellainen sairaus, joka saattaa vaikeuttaa ikäihmisten palvelujen saamista ja joissakin tapauksissa jopa estää niiden saamisen. Kotipalvelun työntekijät eivät aina suostu työskentelemään paljon päihteitä käyttävien ikäihmisten kodeissa, varsinkin jos päihtynyt ikäihminen on myös aggressiivinen tai jos hänen luonaan on paljon muita päihtyneitä kavereita. Tämä on ymmärrettävää kotipalvelun työntekijöiden työturvallisuuden vuoksi. Myöskään yksityiset palveluntuottajat esim. siivoojat eivät suostu siivoamaan päihtyneen asiakkaan kodissa, jos asiakas on fyysisesti aggressiivinen, käyttäytyy uhkaavasti tai yrittää lähennellä työntekijöitä. Näiden seikkojen vuoksi ikääntynyt päihteidenkäyttäjä saattaa jäädä ilman tarvitsemiaan palveluja, vaikka olisi todella niiden tarpeessa.

Katsoin 14.6.2016 Studio55- ohjelman iäkkäiden alkoholinkäytön lisääntymisestä, jossa haastateltiin lähihoitaja Sanna Järvistä ja Terveyden – ja hyvinvoinnin laitoksen(THL) erikoissuunnittelija Riitta Koivulaa. Koivula kertoi, että THL:n tekemän tutkimuksen mukaan ikäihmisten päihteidenkäyttö on ollut piilossa oleva ongelma ja tabu, mutta nykyään siitä puhutaan jo avoimesti. Koivulan mukaan eläkeläisten ja erityisesti naisten alkoholinkäyttö on lisääntynyt ja arkipäiväistynyt. Syyksi hän arvelee sen, että alkoholinkäyttö on ollut tapana monilla suureen ikäluokkaan kuuluvilla jo työiässä ja tapa jatkuu myös eläkeiässä.  Tutkimuksessa erottui selvästi kaksi eniten päihteitä käyttävää ryhmää eli 60-69-vuotiaat ja yli 80-vuotiaat leskinaiset, jotka tissuttelevat alkoholia. Ikäihmisten eniten käyttämiä päihteitä ovat tutkimuksen mukaan alkoholi ja lääkkeet. Järvinen on havainnut myös työssään kotihoidossa paljon ns. piilojuopottelua. Hän ottaa päihteidenkäytön asiakkaan kanssa puheeksi, kun huomaa merkkejä esim. huonosta vuorovaikutuksesta ja heikosta ravitsemuksesta sekä puutteita henkilökohtaisen hygienian hoitamisessa. Järvinen ehdottaa asiakkailleen tarvittaessa päihdehoitoa, jos asiakas on siihen halukas.  Hän ei halua kuitenkaan käskyttää asiakkaita, koska ei usko sen toimivan. Koivula toivoisi, että päihteitä käyttävän ikäihmisen omaiset voisivat tukea heitä enemmän, vaikka välit ovatkin rikkinäiset. (www.studio55.fi)

Vanhuspalvelulain 15§ mukaan kunnan pitää tehdä ikäihmiselle palvelutarpeen arviointi, mutta käytännössä kunnat eivät välttämättä pysty järjestämään päihteitä käyttävälle ikäihmiselle arvioinnissa esiin tulleita palveluja. Kunnan on haastavaa löytää palveluntarjoaja, joka menee aggressiivisen ja päihtyneen vanhuksen kotiin työskentelemään. Myös useimpiin palveluasuntoihin ja hoitokoteihin vaaditaan ehdotonta päihteettömyyttä ja asiakkaan motivoiminen siirtymään päihteettömään asumismuotoon on usein lähes mahdotonta. Niinpä päihteitä käyttävästä ikäihmisestä tulee yhä useammin asunnoton, joka käy usein terveyskeskuksen vuodeosastolla kuntoutumassa sen verran, että selviää taas kadulla tai tuttavien luona jonkin aikaa. Tämä ei ole kenellekään inhimillistä elämää eikä myöskään kunnalle taloudellista.

Mielestäni päihteitä käyttävien ikäihmisten kotihoitoon tulisi panostaa siten, että asiakkaan luona kävisi aina työpari ja tarvittaessa mukaan saataisiin vaikka vartija, jotta kotona asuminen onnistuisi mahdollisimman pitkään. Tärkeää olisi myös järjestää riittävästi aikaa tapaamiseen, jotta työpari ehtisi olla kunnolla vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa ja saisi luotua luottamuksellisen suhteen asiakkaaseen. Mikäli kotona asuminen ei tukitoimista huolimatta onnistu, pitäisi olla riittävästi vaihtoehtoisia palveluasuntoja, joissa saisi käyttää päihteitä. Asunnoissa pitäisi olla kuitenkin ympärivuorokautinen valvonta ja niissä huolehdittaisiin asiakkaiden perustarpeista kuten ravinnosta, vaatetuksesta ja asunnon jonkinlaisesta siisteydestä päihteidenkäytöstä huolimatta. Ikäihmisten päihteidenkäyttö asettaa yhteiskunnalle haasteita, mutta eri palvelujärjestelmien yhteistyöllä ja riittävillä resursseilla voitaisiin tarjota myös päihteitä käyttäville ikäihmisille ihmisarvoinen elämä ja varmistaa vanhuspalvelulain toteutuminen myös käytännössä. Tärkeää olisi muistaa inhimillisyys myös iäkkään päihdeasiakkaan kohtaamisessa, jonka lähihoitaja Sanna Järvinen kiteytti Studio55-ohjelmassa sanoin: ”Alkoholismi on sairaus siinä missä syöpäkin”(Studio55.fi).

Lähteet: Iäkkäiden alkoholinkäyttö lisääntyy. Viitattu 24.7.2016. www.katsomo.fi/#!/jakso/33001005/studio55-fi/608288/iakkaiden...lisaantyy

 Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali-ja terveyspalveluista 28.12.2012/980. Viitattu 24.7.2016. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980