Taide ja kulttuuri ikääntyneiden voimavarana

Ennusteiden mukaan 2030-luvulla joka neljäs suomalainen on yli 85-vuotias ja ikääntyminen tapahtuu yhä monikulttuurisemmassa ympäristössä. Jatkuvalle hyvinvoinnille on edellytykset, jos huomioimme, että ikääntymisellä on sosiaaliset, psyykkiset, fyysiset , terveydelliset, taloudelliset ja kulttuuriset ulottuvuutensa. (Liikanen 2011,4.)

Ikääntyneiden hyvinvoinnissa painotetaan usein sosiaali-ja terveystoimen palveluja, mutta unohdetaan kulttuurin vaikutus ikääntyneen voimavarana. Usein ajatellaan, että ikäihmiset eivät enää jaksa tai osaa harrastaa taidetta tai kulttuuria kuin korkeintaan käymällä ompeluseuroissa ja joskus teatterissa. Ihmisen luovuuden ajatellaan vähenevän iän myötä eikä uskota, että uusia asioita voi oppia myös vanhana ja sairaana.

Taide ja kulttuuri antavat elämyksiä, nautintoa ja toivoa katsojilleen ja kuulijoilleen. Ne parantavat terveyttä, elämänhallintaa ja yhteisöllisyyttä, vaikka osallistuja ei olisikaan niiden aktiivinen osapuoli. Aktiivinen osallistuminen taide-ja kulttuuritoimintaan ehkäisee ja vähentää masennusoireita, masennusta ja eristäytymistä sekä edistää kuntoutumista. Se saattaa ehkäistä myös muistisairauksia. Korkea ikä tai vajaakuntoisuus ei estä nauttimasta taiteesta ja kulttuurista eikä edes osallistumista tällaisten toimintojen luomisen ja toteuttamiseen. Luovuus säilyy vanhana, masentuneena tai muuta sairautta sairastavana ja jopa muistisairaana tai dementoituneena. (Kivelä & Vaapio2011,103.)

Taide-ja toimintaterapiaa on käytetty pitkäaikaissairaiden hoidossa ja kuntoutuksessa monissa vanhusten ympärivuorokautista hoitoa järjestävissä yksiköissä. Työntekijöiden ja vapaaehtoisten kokemukset savitöistä, piirtämisestä, maalaamisesta, kukkien kasvattamisesta, tanssista ja muista kulttuuri-ja taidetoiminnoista ovat vaikuttaneet myönteisesti kaikkien iäkkäiden, myös muistisairaiden toimintakykyyn ja hyvinvointiin. Tärkeintä on antaa jokaisen iäkkään itsenäisesti valita mieleisensä tapa luoda taidetta ja kulttuuria. (Kivelä & Vaapio 2011, 103 -104.)

Uskon, että jokainen ihminen haluaa tehdä jotakin hyödyllistä, myös ikääntyneenä, jotta tuntisi itsensä arvokkaaksi ja tärkeäksi. Vaikka ihminen ei jaksaisi tehdä enää mitään fyysisesti raskasta, niin voi silti jaksaa esim. hoitaa kukkia ja nauttia teatteri- ja tanssiesityksistä sekä musiikin kuuntelusta ja saada niistä paljon voimaa elämäänsä.

Sosiokulttuurinen innostaminen sisältää pedagogiset, sosiaaliset ja kulttuuriset ulottuvuudet ja sen tavoitteena on saada mahdollisimman moni osalliseksi kulttuurista ja taiteen eri mahdollisuuksista. Sosiokulttuurinen vanhustyö painottaa yksilöllisiä voimavaroja, jotka liittyvät sosiaaliseen prosessiin, vuorovaikutukseen ja kulttuuriseen tilaan. Se on moniammatillista asiantuntijatyötä, jossa keskitytään ikääntyvän arjessa oleviin voimavaroihin ja niiden tukemiseen ja vältetään ongelmakeskeistä lähestymistapaa. Sosiokulttuurisen vanhustyön menetelmiä voidaan käyttää myös ikääntyneiden maahanmuuttajien ja erilaisten etnisistä kulttuuritaustoista tulleiden kanssa toimittaessa.(Liikanen 2011,8-9.)

Sosiokulttuurinen vanhustyö tuo positiivisuutta vanhustyöhön, kun ei aina painiskella ongelmien parissa. Sen menetelmät ovat loistavia erityisesti ikääntyneiden maahanmuuttajien kanssa työskennellessä, koska kielitaidon puute ei estä työskentelyä. Monet maahanmuuttajat ovat tottuneet tekemään paljon käsillään kotimaassaan, joten esim. käsitöiden tai savitöiden tekeminen on heille varmasti voimaannuttavaa.

Rosalie Staricoff on laatinut Englannin taideneuvostolle 385 tieteellistä artikkelia sisältävän kirjallisuuskatsauksen, joka osoitti useita lääketieteellisiä alueita, joissa on saatu luotettavaa näyttöä taideinterventioiden myönteisistä vaikutuksista esim. verenpaineen lasku, stressin ja kivun ja psyykkisten oireiden väheneminen. Taideinterventiot vaikuttivat myönteisesti myös muistihäiriöisten ihmisten hoitoon ja kommunikaatiokyvyn paranemiseen. (Liikanen 2011,19.)

Gene Cohenin amerikkalaisessa ikäihmisten taideinterventiotutkimuksessa saatiin tulokseksi selvä ero aktiivisten ja passiivisten taideryhmäläisten välillä. Tutkimukseen osallistuivat 65 -100-vuotiaat itsenäisesti asuvat ikäihmiset, jotka osallistuivat ammattitaiteilijan vetämään intensiiviseen taideohjelmaan kerran viikossa kahden vuoden ajan. Aktiiviset kulttuuriryhmäläiset olivat terveempiä, psyykkisesti vireämpiä ja osallistuivat kaiken kaikkiaan aktiivisemmin sosiaaliseen elämään. Ikääntyneet kokivat myös erityisesti oman elämän hallitsemisen ja voimaantumisen lisääntyneen. (Liikanen 2011,20.)

Myös Neda Aganin (2008) ruotsalainen tutkimus osoittaa, että aktiivisesti harrastavat eläkeläiset (65 -95-vuotiaat) elävät pidempään kuin ne, jotka eivät harrasta mitään. Tutkimuksen mukaan naisten elinvuosia lisäsi opintopiireihin ja kerhoihin osallistuminen, soittaminen ja lukeminen, mutta miehillä erilainen vapaa-ajan aktiivinen harrastelu ja puuhastelu puutarhassa. Kulttuuriharrastukset lisäsivät kummankin sukupuolen elinvuosia. (Liukkonen 2011,20-21.)

Kulttuurin merkitystä pitäisi lisätä vanhustenhuollossa Suomessakin, koska sen positiiviset vaikutukset ovat tutkimusten valossa kiistattomat. Voisiko nuorten taidepajoja yhdistää ikäihmisten taidekerhoihin, jotta kummatkin oppisivat toisiltaan ja nauttisivat toistensa töistä? Ikäihmiset voisivat vierailla myös koulujen kuvataide- ja käsityötunneilla tai osallistua lasten ja nuorten näytelmäkerhoihin. Taidenäyttelyjä on usein myös kirjastoissa, joissa myös ikäihmiset voivat niitä ihailla. Taiteen ja kulttuurin harrastaminen ei ole välttämättä edes kallista, jos tyytyy harrastajatasoiseen antiin kotikulmilla. Kotihoito voisi myös palkata jonkun taiteen harrastajan esim. työllistämistuella, joka kävisi piristämässä ikäihmisiä säännöllisesti kotona. Ikääntyneiden määrän lisääntyessä tarvitaan kaikkia keinoja heidän voimavarojensa lisäämiseen. Taide ja kulttuuri voi olla monelle ikäihmiselle uusi ja positiivinen voimavara, kunhan löytää monista vaihtoehdoista mieluisimman.

Lähteet: Kivelä, S-L & Vaapio, S 2011. Vanhana tänään. Kohtaavatko tiedot, suositukset ja arkipäivän kokemukset toisensa ikääntyneiden ja vanhusten hoidossa ja palveluissa? Eesti: Tallinna Raamatutrukikoda

Liikanen, H-L 2011. Ikääntyminen ja kulttuuri. Kohti seniorikulttuuria. Viitattu 1.8.2016.

http://www.ikainstituutti.fi/binary/file/-/id/1/fid/333